Joulukuulle tultaessa oireet olivat siinä pisteessä, että sain öisin nukuttua aivan liian vähän, ravasin vessassa jatkuvasti ja käteni tärisivät lähes taukoamatta. Rytmihäiriöitä minulla ei ollut, mutta sydän hakkasi levossakin samaan tahtiin kuin yleensä selkeän rasituksen aikana. Olin väsynyt, ärtyisä ja levoton. Varasin ajan työterveyslääkärille, jolle pääsinkin pian. Työterveyslääkäri kuunteli ja kirjasi oireeni ja osasi jo niiden perusteella epäillä, että vika voisi löytyä kilpirauhasesta. Sain lähetteen verikokeisiin, joissa lääkärin epäilys osoittautui oikeaksi. Kilpirauhasen toimintaa mittaavista arvoista T4V oli lähes nelinkertaistunut ja TSH puolestaan laskenut mittaamattoman pieneksi. Oikestaan oli helpottavaa, että nämä arvot kertoivat selkeän syyn kaikille oireilleni: sairastin kilpirauhasen liikatoimintaa.

Kuultuani verikokeiden tulokset, sain tietää, että vaikka kilpirauhasen vajaatoimintaa voi hoitaa ns. tavallinen terveyskeskuslääkäri, niin liikatoiminnan hoitamisesta vastaa aina sisätautilääkäri. Kokeiden tuloksista soittanut hoitaja olisi passittanut minut suoraan keskussairaalan päivystykseen, mutta totesimme yhdessä, että kun olin selviytynyt oireiden kanssa näinkin pitkään, niin selviytyisin varmasti lääkärin tapaamiseen astikin. Jouduin tosin lupaamaan, että mikäli oloni vielä pahenisi, niin lähtisin päivystykseen heti. Työterveyslääkäri kirjoitti minua varten pikaisen lähetteen keskussairaalan sisätautien poliklinikalle ja jäin odottamaan kutsua sisätautilääkärin puheille.

Vaikka en kokenutkaan oloani niin huonoksi, että se olisi vaatinut välitöntä sairaalahoitoa, niin jouduin kuitenkin jäämään töistä pariksi päiväksi sairaslomalle. Onnekseni sisätautilääkäri katsoi lähetteeni jo parin päivän sisällä ja totesi, että diagnoosi oli täysin selvä oireiden ja verikokeiden perusteella. Näin ollen hän määräsi lääkkeen puhelimitse heti, eikä minun tarvinut jäädä odottamaan käyntiä keskussairaalaan. Ensimmäinen käynti sovittiinkin vasta kuukauden päähän lääkkeiden aloittamisesta. Sitä ennen kävisin kaksi kertaa verikokeissa, joissa arvoja kontrolloitaisiin ja joiden perusteella päätös lopullisesta lääkehoidosta tehtäisiin.

Lääkäri määräsi oireisiini Tyrazolia ja lääkkeiden ottaminen aloitettiin heti isolla annoksella (yht. 6 tabl/vrk). Lisäksi sain beetasalpaajaa käsien tärinään. Tärinä asettuikin pian Propralilla, mutta muiden oireiden väheneminen ja katoaminen ei valitettavasti tapahtunut yhtä nopeasti.