Julkaisin eilen tekstin, jonka tänään poistin. Totesin, että se oli sävyltään turhankin masentunut, enkä lopulta halua kertoa millä kaikilla tavoilla olen viime aikoina mokaillut. Todettakoon siis vain, että hyvää oloa ei kestänyt muutamaa viikkoa pidempään, sillä Thyroxinin aloitusannos osoittautui liian pieneksi ja ajauduin pahasti vajaatoiminnalle. Tästä johtuen olen ollut viime aikoina todella väsynyt, palelevainen, alakuloinen ja aivojumeista kärsivä. Niin töissä kuin vapaa-ajalla on tullut eteen varsinaisia elämän tähtihetkiä, kun ajattelu ei ole pelannut. On käsittämätöntä, kuinka paljon yhden hormonin epätasapaino voi muuttaa ihmisen olotilaa ja toimintakykyä.

Jo mainittujen oireiden lisäksi olen kärsinyt pitkään jalkasäryistä, jotka ovat pahimmillaan ympärivuorokautisia. Niiden vuoksi hakeuduin terveyskeskukseen ja laboratoriokokeisiin syyskuun alussa, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan ensimmäiset leikkauksen jälkeiset labrat piti olla vasta kuun lopulla. Terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä, että jalkasärky johtuu vajaatoimminnasta ja loppuu, kun arvot tasaantuvat. Hormonin annostusta siis lisättiin ja nyt odotellaan, milloin vaikutukset alkavat kunnolla näkyä. Toivottavaa on, että annoksen suurentaminen ei ollut liiallista ja johda ajan kuluessa liikatoiminnalle. Positiivista tilanteessani on tällä hetkellä se, että ainakaan vielä arpikudosta ei ole kasvanut liikaa. Koputan puuta, jottei niin tapahtuisi jatkossakaan.