Hormoniannoksen suurentaminen auttoi. Luulin, että nosto veisi jo liikatoiminnan puolelle, mutta niin ei ole käynyt. Joulukuun lopussa arvot olivat vihdoin oikeissa uomissa ja siellä ne olivat onnekseni edelleen myös tammikuun päättyessä. Nyt, helmikuun puolivälissä, oloni on parempi kuin aikoihin ja tunnen saaneeni elämäni takaisin. Jaksan jälleen tehdä asioita ja nautin elämästä entiseen tapaan. Myös mieheni ja perheeni ovat huomanneet energiatasoni nousun ja osanneet hekin iloita asiasta. 

Vuoristorata tulee edelleen mieleeni, kun mietin tätä sairautta. Kokonainen vuosi on jälleen mennyt, että elämäni on palautunut normaaliksi. Tuohon vuoteen on mahtunut niin liika- kuin vajaatoimintaa ja kaikkea siltä väliltä. Olotilani on vaihdellut paljon, mutta päällimmäiseksi mieleeni on jäänyt valtava väsymys ja synkkyys, joka leimasi koko syksyä. Toivon, että tuohon olotilaan ei ole enää paluuta.

Leikkauksesta on kulunut nyt yli puoli vuotta. Saman verran on kestänyt löytää sopiva Thyroxin-annostus. Onko kyseinen annos sopiva myös jatkossa, on toki vielä arvoitus. Mikäli olotilani pysyy kuitenkin näin hyvänä, ei kontrolliverikokeille ole tarvetta kuin vasta kesällä. Tällä hetkellä lähes ainoana vaivanani on jalkasärky, joka liittyy seuraani edelleen hieman turhan usein. Onneksi pientä helpotusta on kuitenkin tapahtunut vaivan suhteen. Kosmeettisena haittana leikkausalue hohtaa vieläkin punaisena, mikä on vaatinut jonkin verran sopeutumista. Sopeutumistahan tällainen sairastaminen ylipäänsä vaatii, mutta niin tekee moni muukin asia elämässä. Joka tapauksessa elämä on nyt parempaa kuin aikoihin.