Ei makeaa mahan täydeltä, sanotaan. Niinpä seesteinen olotilani muuttuikin toukokuun aikana alitoiminnaksi, josta johtuen palelin jälleen ja olin jatkuvasti äärettömän väsynyt. Verikokeet osoittivat alitoiminnan lisäksi, että Basedowin taudista kertova vasta-ainearvo oli laskenut reilusti, vaikka se oli edelleen hieman yli raja-arvon. Lääkitys oli siis purrut, muttei välttämättä aivan täydellisesti. Joka tapauksessa se lopetettiin kertaheitolla kesäkuun puolivälin jälkeen. Lääkäri kehotti olemaan murehtimatta liikoja ja laittoi seurantaverikokeet elokuun puoleen väliin. Sain ohjeeksi ottaa yhteyttä, mikäli liikatoiminnan oireet palaisivat ennen sitä.

Nyt on heinäkuun loppu ja oloni on vaihdellut jonkin verran. Unien kanssa tilanne oli ongelmallisin kesäkuun lopulta heinäkuun puoleen väliin, jolloin sain odottaa unta  iltaisin hyvinkin tunnin-parin ajan. Jos sitten heräsin kesken unien, saatoin jälleen valvoa yhtä pitkään nukahtaakseni uudelleen. Tai herätä aamulla viideltä pystymättä enää nukkumaan, vaikka väsytti kovasti. Parhaillaan tilanne on enemmän kallellaan toiseen suuntaan, sillä olen iltaisin hyvinkin väsynyt ja nukkuisin aamulla pitkään riittävistäkin yöunista huolimatta. Jossain vaiheessa vatsani oli sekaisin parin viikon ajan ja toisinaan kuumuuden tunne ja yöhikoilu nostivat taas hetkittäin päätään. On silti vaikea sanoa, mikä kaikki voisi johtua sairaudesta, mikä puolestaan jostain aivan muusta. Edellä mainitut asiat kun voisivat selittyä esim. kesäisellä kelillä, vaihtelevalla ruokavaliolla ja sillä, että perheemme menetti kesäkuun alussa meille erittäin läheisen ihmisen. En siis ole soitellut lääkärille pohtiakseni oireita, vaan odottanut kuuliaisesti verikokeita, joihin ei ole enää kovin pitkä aika.

Mikäli verikokeet osoittavat kilpirauhasarvojen olevan normaalit, todetaan minut tervehtyneeksi ja siirretään pois keskussairaalan sisätautiosaston listoilta. Tämän jälkeen seurantoja ei tehdä, mikäli oireet pysyvät poissa. Tässä vaiheessa en oikeastaan halua jossitella muiden, huonompien vaihtoehtojen kanssa. Niitä ehtii pohtia sitten, jos todellista tarvetta ilmenee. Toivon sydämestäni, ettei ilmene. Pidättehän siis peukut pystyssä, että arvot ovat niin elokuussa kuin koko loppuelämäni ajan balanssissa!