Koko syksyä on leimannut vajaatoiminta ja alakuloisuus. Myös paleleminen on ollut hillitöntä. Hormonimäärää on säädetty joka kuukausi, mutta tasapainoa ei ole vielä joulukuulle käännyttyäkään löytynyt. Mieli on ollut maassa enemmän ja vähemmän ja töissä jaksaminenkin on ollut kovalla koetuksella. Useamman kerran on tehnyt mieli hautautua syvälle vällyjen alle koko pitkäksi talveksi. Vaikka olen tiedostanut, että masennusjaksot ovat johtuneet nimenomaan vajaatoiminnasta, ei niiden läpikäyminen ole ollut kovin helppoa. On ollut hyvin vaikeaa hyväksyä sitä, ettei mieli ole toiminut niinkuin haluaisin, eikä keho ole jaksanut tehdä kuin pienen osan siitä, mitä tahtoisin. Tällä hetkellä tilanne näyttää onneksi hieman valoisammalta ja olen saanut iltaisin aikaan jo jotain muutakin kuin torkkumista sohvalla. Thyroxinin annostus onkin nyt isompi kuin koskaan ja vuodenvaihteessa katsotaan jälleen, josko tähtimerkinnät olisi vihdoin jääneet pois laboratoriotuloksista.

Leikkausarpi on muuttunut kuukausien kuluessa vaaleaksi ja sijaitsee niin siististi samassa linjassa kaulassa olevan uurteen kanssa, että mikäli sitä ympäröivä iho ei punoittaisi, niin arpi olisi hyvin huomaamaton. Jostain lääkärillekin tuntemattomasta syystä arpea ympäröivä iho loistaa kuitenkin edelleen kuin majakka pimeässä. Meikkivoiteella punoituksen saa peitettyä aika hyvin, mutta mieluiten kuljen silti edelleen huivi kaulassa tai leikkausalueen peittävä paita päällä. Myös jalkasärky jatkaa vaivaamistaan ja koska se pahenee lähes sietämättömäksi kovasta rasituksesta, niin olen joutunut tyytymään hyvin vähäiseen ja kevyeen liikuntaan. Myös tämä ottaa mielen päälle aika pahasti. Kummallista asiassa on se, että leposärky vaivaa nykyään lähinnä vain oikeaa jalkaa, jossa on lihassäryn lisäksi tuntunut toistuvasti kipua myös isovarpaassa (ilman, että olen satuttanut sitä mitenkään). Välillä en tiedä, itkisinkö vai nauraisinko näiden toisinaan koomistenkin oireiden edessä. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä positiivisena ja pitänyt mielessä ranskalaisen sananlaskun "Kun on toivoa, jaksaa elää elämäänsä vastoinkäymisistä huolimatta." Eiköhän se siis vielä tästä.

Rauhaisaa joulua juuri sinulle ja parempaa uutta vuotta meille kaikille!